Tiedostan tekeväni somea eri tavalla kuin muut rikostoimittajat. En halua olla kova journalistikone, vaan tuoda itseni esille myös ihmisenä ja olla helposti lähestyttävä.
Kirkasotsaista yhteiskunnallisuutta pidetään hienona, kaupallisuutta vieroksutaan. Ehkä kyse on siitä, että moni journalisti on viettänyt aikaansa pääosin toisten journalistien tai humanistien kanssa. Alalla ei ole kasvuyrittäjyyden mallia.
Uskon, että inhimillinen julkikuva nostaa myös rimaa uhkailla tai trollata. Turhan avoin rikostoimittajan ei kuitenkaan kannata olla. Some on ennen muuta minulle brändin ja töiden markkinointikanava, ja sen tekeminen on kauan sitten jo tarkkaan harkitusti suunniteltu. En kerro julkisesti kotini tarkkaa sijaintia tai kuvaa lähellä sitä niin, että paikan voi tunnistaa. En suosittele kotini lähellä sijaitsevia palveluja, enkä kerro lasteni nimiä, kouluja tai päiväkoteja. Olen kieltänyt osoitetietoni luovutukset virastojen rekistereistä, ja teen myös uhka-arvioita viranomaisten kanssa töihini liittyen.
Jos joku pitää rikostoimittajaa ja ”bling blingiä”(toimittajan näkemys mun somesta) outona yhdistelmänä, se ei minua vaivaa. Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti. Niin kauan, kun en loukkaa ketään, annan palaa enkä mieti sitä, mitä muut ajattelee. Läheisteni mielipidettä toki kunnioitan.
Tiedostan myös sen, että moni toimittaja varmasti hämmentyy avoimuudestani somessa ja pitää sitä jonkinlaisena itseisarvona. Mutta sitähän se ei ole. Pyrin olemaan oma itseni somessa, ja olen saanut useita aitoja kohtaamisia ihmisten kanssa sen kautta. Mutta oikeastihan ihmiset eivät tunne toisesta kuin murto-osan silloin, kun ainoa kontakti on ollut sosiaalisen median julkaisut.
Olen aina keskittynyt vain omaan tekemiseeni, en muiden. Se on varmaan yksi syy menestykseeni. Toinen syy voi olla se, että en ole käynyt journalistikorkeakouluja ja elänyt muiden toimittajien kanssa niitä hetkiä, kun ajatusmaailman ydin on muodostunut.
Näin HS:n taloustoimittaja Elina Lappalainen toteaa Journalistissa.
”Kirkasotsaista yhteiskunnallisuutta pidetään hienona, kaupallisuutta vieroksutaan. Ehkä kyse on siitä, että moni journalisti on viettänyt aikaansa pääosin toisten journalistien tai humanistien kanssa. Alalla ei ole kasvuyrittäjyyden mallia. Hyvän journalistin ominaisuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa hyvän yrittäjän ominaisuuksien kanssa.”
Klikkaa kansikuvaa, niin pääset lukemaan Journalistin näköislehteä.
