Moni hyvää tarkoittava somevaikuttaja repii pelihousunsa vihakommentista, ja se on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä. Vihan tunne, raivo, syntyy yleensä muutamassa sekunnissa ja kestää noin 17 minuuttia.
Provosointi toimii yleensä aina, koska inhimillisyyden nimissä niin ihmisen mieli vaan toimii. Suutumme. Ja kun suutumme, haluamme näpäyttää. Vain harvoin reagointiin vaikuttavat positiivisesti henkilön poliittinen suuntautuminen, koulutus tai taloustilanne. Ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia, vaikka me kuinka haluaisimme uskoa toisin, ja erityisesti tunteissa samanlaisuus korostuu.
Hyvää tarkoittavat somevaikuttajat eivät ehkä ajattele tätä: kun he vastaavat vihakommentteihin raivon vallassa ja provosoinnin pyörteissä, se ei auta, vaan lisää entisestään vastakkainasettelua.
Se ei auta, kun trollin kommenttiin vastaa, että soo soo, noin ei saa tehdä ja yrittää piilovittuilulla kertoa, miten typerä trolli on. Arvatkaa, miten tämä oikeasti vaikuttaa?
Trolli suuttuu entisestään, kokee olevansa väärinymmärretty ja siirtyy seuraavaan kohteeseen toistaen saman. Ja kun kerta provosointi onnistui, saman voi toistaa toisen somevaikuttajan kanssa.
Sanotaan, että provosoitunut on menettänyt vallan. Tämä pitää paikkaansa ja oikein korostuu somessa. Provosointi siirtää syrjään faktat, sekoittaa tunteet tietoon ja kaikki tämä johtaa siihen, että oikealla ja väärällä ei ole enää mitään merkitystä, vaan vain sillä, kuka on oikeassa ja kuka ei. Osapuolet lakkaavat kuuntelemasta toisiaan sitä vähääkään.
Kun aloitin itse TikTokin tekemisen, ja yhtäkkiä seuraajia oli tuhansia, päätin omasta strategiasta. Pahimmat kommentit poistan vain kylmästi, ja osan jätän ignooraamatta. Osaan vastasin rakkaudella ja pusuhymiöillä. En halunnut antaa omalla alustallani minkäänlaista huomiota vihalle. Sitä paitsi vuosien asiakaspalvelukokemuksen (tein ennen toimittajan töitä pitkän uran myyntialalla) perusteella tyytymätön asiakas ei jaksa olla tyytymätön, kun heitä palvelee leveän hymyn kera.
En halunnut myöskään antaa vihakommenteille näkyvyyttä, vaikka aika usein vihakommentteihin reagointi tuo niiden saajallekin lisää näkyvyyttä. On heitä, jotka ovat samaa mieltä somevaikuttajan kanssa, ja heitä, jotka seisovat trollin takana. Vastakkainasettelu saa siis lisää kierroksia ja leviää, enkä halunnut aiheuttaa tätäkään.
Vuosia sitten olen tehnyt päätöksen siitä, että vastaan vain faktoilla, ja hengittelen ennen vastaamista. Otan sen 17 minuuttia, tunnin tai yön yli itselleni aikaa miettiä, miten kommenttiin kannattaa reagoida. Tällä olen estänyt sen, että vastaukseni olisi provosoitunut, raivokas.
Tein hiljattain strategiaani muutoksen. Poistan kommentteja vain harvoin ja vastaan suurimpaan osaan.
Ensin edelleen hengitellen, pusuhymöiden kera ja faktaan perustuen.
