Avuttomana oikeudessa

Updated: Nov 19, 2021

Kuusi vanhusta joutui törkeän varkauden uhriksi Helsingissä. Syytetyllä oli oikeudessa valtion varoilla maksettu asianajaja, mutta kukaan ei ollut puolustamassa uhreja. Miksi?


Yksi asianomistajista eli uhreista on myöhässä. Käräjätuomari vilkaisee kelloa toistamiseen ja päättää tiedustella tilannetta puhelimitse. Vielä menee viisi minuuttia.

Käsittely aloitetaan silti.


Pakolliset käytännön asiat on jo tehty, kun iäkäs nainen astuu saliin. Jokainen askel näyttää vaativan ponnisteluja. Rollaattori kolisee kapealla käytävällä tuoleihin ja pöytien jalkoihin. Yksi salissa olevista nousee ja auttaa uhrin istumaan. Jokainen näkee sen, minkä myös oikeus toteaa tuomiopäätöksessä: joillakin uhreilla on viitteitä henkisen toimintakyvyn heikkenemisestä.


Päivästä on tulossa pitkä. Salissa käsitellään yhteensä kuutta törkeää varkautta ja kahta törkeää varkauden yritystä. Kaikki uhrit ovat yli 70-vuotiaita.


Tuomari antaa syyttäjälle puheenvuoron. Kun hän aloittaa haastehakemuksen lukemisen, jokaisen huomio kiinnittyy pieneen naiseen, joka istuu puolustajan ja tulkin välissä.

"Syytetty on seurannut palvelutalon asukasta ja tunkeutunut hänen huoneistoonsa. Syytetty on anastanut sieltä kultaisen rivisormuksen, rintaneulan sekä 60 euroa."

Syyttäjä jatkaa toisen uhrin kokemuksilla:

"Syytetty on yrittänyt anastaa palvelutalon asukkaalta irtainta omaisuutta."

Hän on mennyt asuntoon yhtä aikaa uhrin kanssa. Uhri on luullut syytettyä henkilökunnan työntekijäksi. Teko on jäänyt yritykseksi, koska syytetty ei ole löytänyt mitään varastettavaa," syyttäjä kertoo.


Jokin tässä käsittelyssä ei tunnu nyt oikealta. Oikeussalissa on siis tuomari, syyttäjä, syytetty ja hänen puolustajansa sekä tulkki. Sitten on kaksi uhria.

Jotain oleellista puuttuu: uhreilla ei ole avustajaa.


Asianosaisen taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen, käytetäänkö oikeuskäsittelyssä asianajajaa. Jos uhrille tai syytetylle jää kuukaudessa käyttövaraa yli 600 euroa, ilmaista oikeusapua ei tipu. Tämän vuoksi on yleistä, että tyhjätaskuisilla syytetyillä on asianajaja, mutta uhreilla ei ole.

Ennen oikeuskäsittelyä uhrin pitäisi itse arvioida, voiko hän selviytyä käsittelystä ilman asianajajaa. Usein sitä mietitään omaisten kanssa etukäteen. Tämä vaatii tietenkin sen, että asianomistajalla on omaisia. Ja vielä sen, että heistä joku ymmärtää tarpeeksi hyvin oikeusprosessin, jotta riskit voidaan minimoida.

Oikeudenkäymiskaaren lakipykälä 4a:n 12 luku: jos asianomistaja on henkisen toiminnan häiriintymisen tai heikentyneen terveydentilan vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan, voi tuomioistuin määrätä asianomistajalle edunvalvojan oikeudenkäyntiä varten. Kommentti suoraan tuomioistuimesta:

– Jotta tämä laki toteutuisi, tulisi asia nostaa esille omaisten tai esitutkintaviranomaisten toimesta ennen asian käsittelyä.


Jatketaan varkauksien oikeuskäsittelyä uhrien korvausvaatimuksilla. Tuomari kertoo selkeästi, miten uhreilla on mahdollisuus saada menetetty omaisuus takaisin.

Uhri ei pysty muodostamaan kokonaisia lauseita.

– Vaadin… Tahdon siis… kymmenen…, nainen yrittää sanoa.

Lopulta vanhus piirtää kuvitteellisesti tarkoittamansa summan pöytään. Syyttäjä, joka on lähimpänä uhria, kumartuu viereen auttamaan.

– Tarkoitatko kymmentätuhatta, syyttäjä tulkitsee sormen liikkeestä.

– Joo…ei.. kyllä…kymmenen.., nainen taas yrittää.

Seuraavaksi on toisen uhrin vuoro kertoa korvausvaatimuksista.

– Sata euroa voisi olla hyvä summa, nainen empii.

Syyttäjä yrittää auttaa, vaikka se ei hänen työkuvaansa kuulu. Hän muistuttaa, että esitutkinnassa nainen oli arvioinut rivisormuksen arvoksi toistasataa euroa.

Mutta nyt on jo liian myöhäistä.

Syytetyn puolustaja pitää siitä huolen.

– Kyllä se sata euroa jää nyt korvausvaatimukseksi, asianajaja sanoo jämäkästi ja vetoaa siihen, että jo kertaalleen ilmaistua vaatimusta ei tule muuttaa.

Vanhuksen ilme on hämmentynyt. Korvaussumma jää sadaksi euroksi.


Tuomioistuimen näkemyksen mukaan rikoksen uhrin oikeusturva ei vaarannu, vaikka asianajajaa ei olisikaan. Tästä pitää huolen tuomari kertomalla selkeästi uhrille hänen oikeuksistaan. Sen tuomioistuin kuitenkin myöntää, että on hankala arvioida etukäteen, saako uhri vaatimuksiaan läpi halutulla tavalla ilman asianajajaa.

Tässä esimerkkitapauksessa tuomittu käytti oikeuden mukaan hyväkseen rikosten uhrien korkeasta iästä ja terveydentilasta johtuvaa avutonta tai hädänalaista tilaa. Rikokset ovat myös kokonaisuutena arvostellen olleet törkeitä, koska rikos oli tehty tunkeutumalla asianomistajien huoneistoon.


Syytetty tuomittiin rikoksista vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heti oikeuskäsittelyn jälkeen nainen pääsi vapauteen.

Naiselle tuomittiin myös korvausvaatimuksia yhteensä 730 euroa. Koska tuomittu on itse rahaton, Valtionkonttori maksaa korvausvaatimukset. Oikeudenkäyntikulut, muun muassa puolustajan 2900 euron palkkio, otetaan myös valtion kassasta – eli verorahoista.


Oikeusapu

  • Oikeusavulla tarkoitetaan sitä, että asianosainen voi saada rikoskäsittelyyn asianajajan kokonaan tai osittain valtion varoilla.

  • Oikeusapu määräytyy hakijan käyttövaran perusteella. Käyttövaralla tarkoitetaan rahaa, joka jää muun muassa vuokran jälkeen.

  • Jos yhden henkilön käyttövarat ovat alle 600 euroa, oikeusapu on ilmainen.

  • Jos käyttövara on 601–1300 euroa, omavastuu oikeusavusta on 20–75 prosenttia.

  • Yli 1300 euron käyttövaroilla oikeusapua ei myönnetä.