Hyi, Sara Sieppi!

Katsoin Vappu Pimiän ja Maria Hintikan showsta Sara Siepin haastattelun ja järkytyin. Ehkä omat mammahormonit jyllää, sillä liikutuin kyyneliin asti. Sieppi kertoi, että eronsa jälkeen hän sai tuntemattomalta viestiä. Viestin lähettäjän mielestä Sieppi oli ansainnut huonon kohtelun ja pettämisen. Huoritteluja ja muita ilkeitä kommentteja Sieppi saa päivittäin. Tämän tekstin otsikko on siksi tuollainen, että saan myös sinut, joka ajattelee ja ilmaisee itseään näin, lukemaan tämän kirjoituksen.


Oma esikoiseni on 12-vuotias ja käyttää somea päivittäin. Hän haaveilee omasta vlogista, ja siitä, että voisi monen idolinsa tavoin työskennellä sosiaalisessa mediassa.


Ajatuskin siitä, että oma tyttäreni saisi vastaavanlaisia kommentteja, on murskaava. Sieppi ei suinkaan ole ainoa, joka on joutunut maalitauluksi somessa.

Mietin sitä, kuka siellä viestin takana on. Mikä saa ihmiset kirjoittamaan niin ikävästi? Kateus ja tyytymättömyys omaan elämään, mutta varmasti moni muukin ajatus. Huomaa, että ilkeä ajatus on eri asia kuin sen kertominen ajatuksen kohteelle.


Yritän myös ymmärtää, ja siksi olen ajatellut, että suuri syy ikäviin kirjoituksiin on pelko. Sometyöskentely on täysin vieras ajatus, ja kun joku on tarpeeksi tuntematonta, se on myös pelottavaa, ja hyökkäys on helpoin tapa käsitellä pelkoja. Tulevaisuudessa 60 prosenttia ammateista on kuitenkin sellaisia, joista emme vielä tiedä yhtään mitään. Ehkä nyt olisi aika alkaa suvaitsemaan uusia asioita. Ihan itsesi takia.


Koskaan, ei siis ikinä, kiusattu ole syyllinen niihin kommentteihin.


Jos olet joskus sanonut tai kirjoittanut ikävän kommentin jollekin, katso peiliin. Voisiko sen oman pahan olon purkaa johonkin muuhun kuin muihin ihmisiin? Tuleeko sinulle oikeasti hyvä olo, kun haukut muita? Kuulostaa ehkä naivilta, mutta kokeile vastata näihin kysymyksiin. Tämän tekstin kommenttiosio on auki.