Tunti ennen haastattelua poliisi sai tiedon merestä löytyneestä kuolleesta miehestä. Kenttäjohtaja Alo Valdlo lähetti partion tekemään paikalle poliisin tutkintaa.
Kenttäjohtaja Alo Valdlo katsoo tietokoneensa näyttöä ja osoittaa sinistä palloa. Se kertoo yhden partion sijainnista, ja tällä hetkellä se on Tallinnan Pakri-saarien edustalla, noin tunnin ajomatkan päästä satamasta. Kaksi päivää aiemmin auto oli suistunut mereen samassa paikassa, mutta kuskia ei löydetty.
– Vielä ei ole merkkejä ainakaan itsemurhasta. Kävimme auton omistajan asunnolla, mutta sieltä ei löytynyt mitään, eivätkä omaisetkaan osanneet sanoa mitään sellaista, joka viittaisi itsemurhaan.
Valdlo napauttaa hiirellä näyttöä ja koko Viron kartta tulee hiljalleen näkyviin. Siniset pallot kertovat tehtävässä olevista autoista, vihreät vapaista partioista.
Kun palloa klikkaa kerran, näkyviin ilmestyy aikajana, josta voi lukea, mitä paikalla tapahtuu.
Tämä on kenttäjohtajan työtä Tallinnassa: seurata partioiden tehtäviä ja osoittaa heidät sinne, missä poliisia tarvitaan.
Valdlon työpari Birgit Miir istuu häntä vastapäätä pohjoisessa prefektuurissa.
– Olen ollut poliisina vuodesta 2009 lähtien. Olisin halunnut vuonna 2007 armeijaan, mutta silloin tyttöjä ei sinne haluttu, niin hain poliisikouluun ja pääsin, Miir kertoo.
Valdlo ja Miir valmistautuvat kentälle lähtemiseen partioautolla. Aina kun kenttäjohtajilla on vain omilta työtehtäviltään aikaa, he lähtevät itsekin partioimaan. Valdlo näyttää autolla, kuinka kaikki välineet ovat suhteellisen samat kuin Suomenkin poliisilla. Autosta löytyy myös rynnäkkökivääri esimerkiksi terroristiuhan varalta, mutta aseesta ei saa ottaa kuvaa, eikä sen sijaintia saa paljastaa yleisölle.
Kello on yksitoista lauantain aamupäivällä. Koko Harjumaan alueella, jossa asuu vähän yli 570 000 ihmistä, on tällä hetkellä yhdeksän partiota liikenteessä. Kolmen aikaan iltapäivästä kaksi partiota aloittaa työnsä ja yhdeksältä illalla yksi partio. Virossa poliisi tekee töitä kahdentoista tunnin vuoroissa neljä päivää, jonka jälkeen on neljän päivän vapaat. Lomaa on lisäksi vuosittain 45 päivää.
– Palkkaa kenttäpoliisille jää käteen noin 1000 euroa, me kenttäjohtajat tienaamme 1500 euroa kuussa, Valdlo sanoo.
Vaikka Virossa elämisen kustannukset ovat huomattavasti pienempiä kuin Suomessa, Viron poliisit eivät ole tyytyväisiä palkkaansa.
Osittain surkean palkan takia poliisin katukorruptio on Virossa ollut aina arkipäivää.
– Silloin kun aloitin poliisina, tilanne oli erilainen. Viro oli ollut oma maansa vasta muutaman vuoden, ja poliisissa oli vielä valtavasti korruptiota, Valdlo sanoo.
Birgit Miir muistaa tämän myös.
– Poliisi oli kuin yksi jengi muiden seassa.
Poliisin pohjoiden prefektuurin viestintäpäällikkö Seiko Kuikin sekä kenttäjohtajien mielestä korruptiota on kuitenkin saatu kitkettyä viime vuosina pois. Saman voisi tulkita tilastoista.
Vuonna 2003 Viro oli maailman korruptiota listaavassa, Trancparency Internationalin mittauksessa sijalla 33. Suomi on pitänyt samassa listauksessa vuosia ykköspaikkaa, paitsi viime vuonna olimme sijalla 3. Viro paransi sijalle 21.
– Vieläkin on korruptiota, erityisesti kaduilla tapahtuvaa lahjontaa, mutta ei yhtään niin paljon kuin ennen, Valdlo toteaa ja jatkaa:
– Kun aloitin poliisina, näin sen korruption pahimman vaiheen lopun. Ehkä kontrolli on nyt parempaa ja yhteiskunta vähän erilainen. Palkka ei kyllä ole vieläkään tarpeeksi korkea, Valdlo sanoo.
Viestintäpäällikkö Kuik toteaa, että palkka vaikuttaa myös poliisien vaihtuvuuteen. Työ on myös stressaavaa ja kuormittavaa.
– Yritämme koko ajan saada lisää palkkaa poliiseille, jotta voisimme kilpailla julkisen sektorin muista töistä, Kuik sanoo.
Kolmen vuoden tutkinnon käyneiden poliisien lisäksi Virossa työskentelee noin 1000 vapaaehtoista, jotka tekevät käytännössä samaa työtä kuin oikea poliisi, mutta vain parin kuukauden kurssiopinnoilla.
– Kuka tahansa voi tehdä poliisin työtä vapaaehtoisena. Kursseilla opitaan perusasiat, mutta periaatteessa vapaaehtoinen voi tehdä kaikkia samoja tehtäviä kuin ”oikeakin” poliisi, Kuik selventää.
Vapaaehtoiset voivat siis ampua tuliaseella, käyttää voimaa tai ajaa poliisiautoa. Sakkoja he eivät voi kirjoittaa, mutta jos oikea poliisi antaa heille minkä tahansa tehtävän, he voivat sen suorittaa.
– Moni poliisi ei halua tehdä töitä vapaaehtoisten kanssa, mutta tämäkin on tosi paljon kiinni vapaaehtoisesta, Birgit Miir kertoo.
Suomen ja Viron poliisi tekee paljon yhteistyötä, ja myös Valdlolla on siitä kokemusta. Vuonna 2013 Valdlo meni neljäksi päiväksi töihin suomalaisen kenttäjohtajan pariksi, ja muutaman viikon päästä Suomesta tuli Viroon töihin yksi kenttäpoliisi.
– Jotkut asiat ovat samoin kuin meilläkin, jotkut eivät. Olut on täällä paljon halvempaa kuin Suomessa, Valdlo vitsailee mutta vakavoituu sitten.
– Hyvin samanlaisia tehtäviä on meillä kuin Suomessakin. Eniten on ehdottomasti lähisuhdeväkivaltaa, josta saamme hälytyksiä joka päivä. Alkoholi on aina kuvioissa myös mukana niin kuin Suomessakin, hän sanoo ja osoittaa tietokoneen näyttöä.
– Tämä partio lähti 20 minuuttia sitten hoitamaan tehtävää, jossa nainen oli soittanut hätäkeskukseen miehensä aggressiivisesta käytöksestä. Mies oli ollut väkivaltainen ja huudellut. Asunnossa oli myös 14-vuotias lapsi, Valdlo kertoo.
Naisella ei ollut ruumillisia vammoja, mutta mies vietiin silti asunnosta.
– Virossa jokaisesta lähisuhdeväkivaltatapauksesta tehdään raportti, ja poliisi käy tarkistamassa perheen tilanteen myöhemmin. Jokaisella poliisilla on oma alueensa, josta he ovat vastuussa.
Valdlon mukaan seurantaa jatketaan, vaikka lähisuhdeväkivallasta tehtäisiinkin rikosilmoitus.
Valdlo pysäyttää poliisiauton valoihin. Viereisellä kaistalla on bussi, jonka kuski syö omenaa.
– Voisimme periaatteessa pysäyttää hänet, koska ajaessa ei saisi syödä, Valdlo sanoo.
Viron lain mukaan kaikki mikä voi häiritä ajamisen keskittymistä on kiellettyä. Syöminen, juominen tai kännykällä puhuminen.
– Jos on kovin virkaintoinen ja tarkka, laki ei anna edes juoda kahvia ratin takana.
Valdlo kuitenkin sanoo, että pääosin liikenteessä seurataan kännykän käyttöä. Siitä voi saada 80 euron sakon, mutta helposti sakkoa ei anneta siitäkään.
– Useimmiten katsomme puhelimeen puhujaa merkitsevästi ja näytämme käsimerkein, ettei se ole sallittua. Jos kuski ei sittenkään laske puhelinta, pysäytämme ja annamme sakot. Tällä viikolla meillä oli pieni operaatio, jossa 60 kuskia pääsi pälkähästä ja 12 sai sakot puhelimen käytöstä, Valdlo kertoo.
Virolaisten kenttäjohtajien pahimpiin työkokemuksiin liittyvät lapset.
– Itsemurhiin ja ruumiisiin olen tottunut, mutta jos on kyse lapsista, se on rankkaa, Miir sanoo.
Hän muistaa erityisesti kaksi liikenneonnettomuutta, joissa kummassakin uhrina oli lapsi.
– Toinen tapahtui muutama vuosi sitten. Yhdeksänvuotias juoksi suojatien yli raitiovaunulle, niin rekka ajoi yli. Poika raahautui useita metrejä kiinnittyneenä renkaisiin.
Toinen onnettomuus tapahtui viime vuonna, kun 15-vuotiaat pojat leikkivät raitiovaunun vaunujen välissä.
– Yksi jäi siihen väliin seisomaan, ja kun raitiovaunu lähti liikkeelle, se imaisi pojan raiteille.
Kummatkin kenttäjohtajat ovat pitkään hiljaa, kun pitäisi kertoa, miksi he halusivat poliisiksi.
– Pidän kyllä tästä työstä, Miir sanoo.
Valdlo jatkaa.
– Ainakin aikataulut ovat hyvät, kun aina saa sen neljän päivän loman.
Hiljaisuus vallitsee hetkeksi myös silloin, kun kenttäjohtajat miettivät tulevaisuutta. Kumpikaan ei osaa varmasti sanoa, ovatko he poliisissa vielä kymmenen vuoden päästä.
– Odottelen jo eläkettä, 34-vuotias Valdlo vitsailee.
Työstään hän on kuitenkin ylpeä.
– Olemmehan me tärkeä osa yhteiskuntaa.
Comentários