Aloitimme noin vuosi sitten kirjaprojektin Turun Sanomien rikos- ja oikeustoimittaja Rebekka Härkösen kanssa. Tarkoituksena oli tehdä kirja Pasi Rädystä, joka sinänsä on hyvin tavallinen rikoksen tekijä, eikä edes välttämättä kiinnosta ketään. Kuten DLK:n arvoihin kuuluu, kirjamme ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä, ja vaikka Räty ei ihmisenä ole niinkään tuttu, häneen liittyy paljon merkittäviä yhteiskunnallisia epäkohtia. Halusimme Rädyn tarinalla herättää viranomaisia ja päättäjiä pohtimaan, olisiko lakiin tarvetta tehdä muutoksia.
Emme osanneet aavistaa, minkälaiseksi kirjan tekoprosessi muokkaantuu. Tiesin, että rikollisjärjestö United Brotherhood on uhkaillut Rebekkaa jo vuosia, mutta en tietenkään osannut aavistaa, että elinkautisvangista kertovan kirjan teon yhteydessä uhka nousee jälleen esille.
Kun Rebekka kävi tapaamassa Rätyä, ja myöhemmin viranomaistahon kautta selvisi, että todennäköisesti Räty oli UB:n johdolla suunnitellut toimittajaan kohdistuvaa väkivaltaa, kirjan yhteiskunnallinen merkitys muuttui kertaheitolla.
Kuten Rebekka kirjoittaa kirjassaan, uhka ei liity häneen henkilökohtaisesti, vaan nimenomaan hänen tekemiin Turun Sanomissa ja Lännen mediassa julkaistuihin lehtijuttuihin.
Uhka on täysin järjetöntä ja Suomen yhteiskunnan vastaista. Toimittajan uhkailu ei nimittäin auta ketään, vähiten rikollisjärjestöä. Olisi sama, jos toimittajat uhkailisivat rikollisjärjestön jäsentä lopettamaan toimintansa. Sehän vain nostaisi lisää uhkailun kohteen motivaatiota toimia omalla tavallaan.
Työhönsä sitoutunut ja journalistin ohjeita kunnioittava toimittaja ei koskaan anna uhkailun vaikuttaa työhönsä. Meitä sitoutuneita journalisteja on useita, joten aina löytyy joku, joka kirjoittaa asioista niin kuin ne oikeasti ovat.
Tämä ei tarkoita sitä, että syöksyisimme tahallisesti tilanteeseen, jossa työn sivujuonteet voisivat vahingoittaa meitä. Uhkailut käsitellään etukäteen keskusrikospoliisin, viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Vuosia alalla olleilla rikos- ja oikeustoimittajilla on valtavan isot verkostot ja tuki. Onkin hienoa, että olemme saaneet tukea ja kannustusta viranomaisilta kirjan tekoprosessin aikana. Myös Rebekan työnantaja on osoittanut tukensa tekemällä Rädyn tapaamistilanteesta rikosilmoituksen poliisille.
Uhkailuja ei siis koskaan tarvitse kohdata yksin. Samalla kehotankin jokaista toimittajaa – ja miksei myös kansalaista – rohkeuteen, mikäli he kokevat painostusta tai uhkailua.
Halusin, että Rebekkaan kohdistunut uhka tulee kokonaisuudessaan julkisuuteen, ja että se käsiteltäisiin nyt loppuun asti.
Kuten kirjoitin aiemmin, uhkailu ei auta ketään. On myös täysin järjetöntä, ettei viranomaiset ole pystyneet laittamaan tälle uhalle pistettä.
Uhka toimittajaa kohtaan on uhka demokratiaa kohtaan. Tämän on loputtava nyt, tavalla tai toisella.